As I try to touch the light/darkness

Eli tässä sitten kuvia, jotka ovat otettu Nokian N95 -kännykällä satunnaisissa paikoissa maatessani. Tämän jälkeen olen muokannut kuvia kännykän omalla kuvanmuokkausohjelmistolla erilaisin (halvoin) efektein. Ylempänä on siispä aina alkuperäinen kuva ja alempana muokattu versio.

Vanishing

I'll squeeze it out

Instead, it grabs me

Reaching/crumbling

Limbo

---

Pettämisestä

Pitkästä aikaa vaivaudun tännekin jorinoimaan jotain. Mietin jonkin aikaa, mistä aiheesta kirjoittaisin ja päädyin kirjoittamaan jostakin joka aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia minussa. (Tähän sivuhuomiona voisin sanoa, että neutraaleja ja positiivisiakin postauksia on kehitteillä.)

__________________________________________________

Päädyin näin aiheessani pettämiseen, enkä oikeastaan mitenkään henkilökohtaisten kaunojen tms takia, mutta koska eräs asia siinä ärsyttää ihan suunnattomasti: petettyjen ihmisten käyttäytyminen. Ja siinä nimenomaan se, kuinka pettämistä ei pidetä oikein minään, sitä pidetään "lipsahduksena" tai muuna suhteellisen pienenä asiana. Tämä on toki jonkinasteista yleistystä, mutta tämä ilmiö on silti suhteellisen tavallinen.

Nyt käsittelen siis parisuhteita, joissa siis on sovittu että ei harrasteta seksiä/suudella tms muiden henkilöiden kanssa. Eivätkö niin monet ymmärrä, että ihan yhtä lailla pettäminenkin on luottamuksen pettämistä? Se kuuluu mielestäni tuohon luottamuksen pettäminen -kategoriaan ihan yhtä lailla kuin toisen huijaaminen. Koetankin havainnollistaa ajatteluni perustaa ja ihmetystäni parin skenaarion avulla.

Kuvitteellinen skenaario 1: Olet kertonut partnerillesi jotain hyvin luottamuksellista itsestäsi ja olette sopineet että asia jää teidän kahden "salaisuudeksi". Parin viikon päästä partnerisi päättää, että asiasta olisi tosi kiva jutella puolitutun ystävänsä kanssa, ja paljastaa luottamukselliset asiasi hänelle. Näin hän tekee, vaikka tietää hyvin tämän loukkaavan sinua. Kuulet sitten vaikka tältä puolitutun kaverilta sitten asiasta. Eikö luottamuksesi olisikin petetty? Etkö olisikin loukkaantunut syvästi?

Kuvitteellinen skenaario 2: Olette sopineet partnerisi kanssa, että ette harrasta muiden kanssa seksiä. Parin viikon päästä partnerisi tapaa jonkun, jonka kanssa päättää harrastaa seksiä täysin tietoisena siitä, että tämä loukkaa sinua ja että se on sopimaanne vastaan. Kuulet sitten tästä vaikka kaveriltasi, joka sattui olemaan paikalla kun partnerisi lähti toisen matkaan. Eikö luottamuksesi olisikin petetty? Etkö olisikin loukkaantunut syvästi?

Skenaarioissa on yllättävän paljon yhtäläistä, kannattaa erityisesti huomioida tuo kursivoitu sana. Mutta silti niin monet pysyvät pettämisen jälkeen yhdessä, vaikka toinen on täysin tietoisesti päättänyt olla "vitut partneristani" -periaattella matkassa mahdollisesti useastikin. Näiden ihmisten mielestä pettäminen ei ilmeisesti ole tarpeeksi suuri syy, etteivät he "hengaisi" enää yhdessä. Mutta pistetäänpä tähän vielä yksi skenaario lisää, jonka jälkeen voin vain ihmetellä vieläkin enemmän.

Kuvitteellinen skenaario 3:

Olet ystäväsi kanssa miettineet jo vuosia yhteistä lomamatkaa, ja sovittekin tekevänne sen tiettynä ajankohtana. Olette jo varanneet lennot ja hotellin vierekkäiset huoneet ja kaikki vaikuttaa hyvältä. Saavut lähtöpäivänä lentokentälle, jossa sinun ja ystäväsi olisi tarkoitus nähdä. Häntä ei näy missään, ja koetat soittaa hänelle. Ei vastausta. Soitat hänen eräälle ystävälleen, joka kertoo että ystäväsi on perunut matkan jo ajat sitten ja lähtenyt matkalle toisen kaverin kanssa. Tästä et ollut ystävältäsi kuullut yhtään mitään. Eikö luottamuksesi olisikin petetty? Etkö olisikin loukkaantunut syvästi? Eikö sinusta tuntuisi, ettet halua enää "hengailla" tämän ystävän kanssa?

Vielä voisi perustella pettämistä tai oikeutella sitä ihmisen biologialla: ihmisen "tarkoitus" ei biologisesti ole olla yksiavioinen. Kuitenkaan mielestäni tämäkään ei ole mikään syy joko pettää tai hyväksyä pettämistä. Harva ihminenkään hyökkää toisen kimppuun, vain koska vaisto sanoo niin. Harva ihminenkään viitsii sanoa pomolleen, että ei tullut töihin ajoissa koska biologiselta kannalta hänen tulisi saada enemmän unta.

Miten edellämainittujen skenaarioiden luottamuksen pettämiset voisi ajatella pikku lipsahduksena, joka ei romuta ihmissuhteen luottamusta, en ymmärrä.

---

Yo-kirjoituksista

Pohjustusta:

Keskustelin viime yönä tyttöystäväni kanssa (kyllä, minulla muka on sellainen) ylioppilaskirjoitustemme tuloksista ja kokemuksista niihin liittyen yleisesti. Tässä infona nyt niille nollalle lukijalleni, että kirjoitin: Englanti E, terveystieto E, äidinkieli M, matematiikka C, pitkä ruotsi C sekä lyhyt espanja C. Noin ainakin muistaakseni.

Vaikka nuo mielestäni ihan hyvät arvosanat itselleni olivat, tuo matematiikka kyrsii oikeastaan vieläkin. Luin vaikka kuinka paljon, osasin suurimman osan asioista kuin vettä valaen, ja vaikeimmatkin sujuivat tiettyyn pisteeseen asti. Sain yhteensä muistaakseni 47 tai 45 pistettä, kun mahdollista oli saada 60. Ilmeisesti minä tahansa muuna vuonna olisin saanut ainakin E:n, mutta ei... Se ei ilmeisesti vittu riitä, että osaa asiat, vaan pitäisi osata asiat muita paremmin. Tästä pääsemmekin tähän vitutukseni aiheeseen.

Perseestä on...

Se, että ylioppilaskirjoitusten osa arvosanoista perustuu (edes osittain) tuuriin. Tämä johtuu siitä, että tuloksiasi verrataan muiden tuloksiin. Tuloksista taas tehdään Gaussin käyrä, jonka mukaan saat arvosanasi. Jos siis muut sattuvat pärjäämään hyvin, niin sinä saat paskemman numeron, jos et ole saanut kaikesta täysiä. Luuleeko ylioppilastutkintolautakunta, että se valaa nuoriin kiinnostusta opiskeluun, kun muiden pärjääminen haittaa omaa pärjäämistä? Tästä tulee niin vittumainen kilpailutustilanne, ettei mitään rajaa.

Ehkä joitakuita ei kiinnosta kilpailla toisten kanssa, ehkä he haluavat itse vain oppia asiat. Tuo kilpailutus johtaa siihen, että tuo kilpailussa voittaminen nostetaan ykköstavoitteeksi, ei oppiminen. Lukion viimeisellä sitten valmennetaan nuoret pieniin aineiden osa-alueisiin, joista arvaillaan tulevan kysymyksiä/tehtäviä (matematiikka, äidinkieli, fysiikka, kemia...), sen sijaan että oppilaat oppisivat laajasti kaikista kursseista läpi lukion. Olisihan se mukavaa, kun yo-lautakunnan elististiherrat oikeasti miettisivät muutakin kuin niitä kysymyksiä papereihin. Olisihan se aika vitun hyödyllistä yhteiskunnalle, jos vaikka ylioppilaskirjoitukset tehostaisivat laajasti oppimista sen sijaan, että oppilaat lukulomalla hinkkaavat lähes pelkästään jotakin vitun pinta-alaintegraalia vaan sen takia, että se tulee yo-kokeeseen.

Kutsu minua katkeraksi, ehkä sellainen olen. Mutta kyllä osaa ottaa pattiin kun oikeasti osasi vähintään lukion matematiikan tärkeimmät asiat: yhtälöt, derivaatan, integraalin ja todennäköisyydet. Sitten joku vain tulee sanomaan tyyliin: "Lol, eikun saatkin paskan arvosanan koska muutkin oli lukenut tänä vuonna paremmin". Toki ymmärrän sen, että yo-koe voi olla helpohko, ja siksi tarvitsisimme Gaussin käyrää, mutta mielestäni ei pitäisi olla oppilaiden vastuulla, jos yo-lautakunta on kasa veteliä elitistipaskoja, jotka eivät osaa laatia kokeitaan kunnolla.

Näin. Kiitos, anteeksi ja semmosta.

---

Syyllistäminen

Syyllistäminen on yksi ärsyttävimmistä/inhottavimmista tavoista vaikuttaa toisen päätöksentekoon. Tämä saattanee johtua siitä, että monesti syyllistäminen on suoraan sanottuna kiristämistä.

Lapsena syyllistämistä sai kuulla enimmäkseen ruokapöydissä vanhemmilta tai opettajilta. Tutuin syyllistämiskommentti lienee tällainen: "Afrikan lapsia kuolee koko ajan nälkään, ja sinulle ei kelpaa. Ruoantähteilläsi ruokittaisiin koko kylä!" (Tietenkin unohtamatta painostavaa äänensävyä.) Väite on suhteellisen aivoton, varsinkin kun ajattelee, että jos minä söisin koko annoksen, niin eihän siitä ainakaan silloin muille riitä. Jos jättäisin lautaselle vaikka perunan, niin syyllistäjä saisi itse lähettää perkele postissa tuon perunan sinne Afrikkaan.

Vertasin syyllistämistä kiristykseen, ja nyt kerron miksi. Ihmistä painostetaan muuttamaan jotain (enemmän tai vähemmän tärkeää) afrikkalaisten nälkiintyneiden lasten vuoksi. Muuten ok, mutta huomata täytyy sana "painostetaan". Tosin painostava syyllistäminen perustuu siihen, että muiden ongelmat laitetaan sinun syyksesi:  Voisit auttaa tms., muttet niin tee, ja näin aiheutat kärsimystä.

Eli: syö annoksesi, tai afrikkalaiset lapset kuolevat (näin kärjistetysti). Kiristys taas voisi mennä näin: anna rahat, tai afrikkalaiset lapset kuolevat (vaikka ammutaan tms). Kun pistämme "jos et" -vaihtoehdot vierekkäin, on lopputulos sama: kasa kuolleita afrikkalaisia.

Alla toivottavasti syyllistävä kuva, sekä osoitus sairaan hyvistä Photoshop-taidoistani.

--------------------------------------------------------------------------------------

Tervehdys

Tervehdys täältä hikiluolastani.

Tänä yönä kirjoittelen tänne lisää, mutta nyt ajattelin esitellä itseni sinulle, internet. Olen nuorehko muusikko-opiskelija, jolla on jotakin sanottavaa. Onko se sitten järkevää, on ihan toinen asia. Kun jotkin asiat tarpeeksi kaihertivat mieltäni, enkä niitä biiseiksi saanut, päätin sitten tämän blogin luoda. Kai tämäkin on jotain terapiaa, joten kiitti vaan.

Illemmalla siispä lisää, internet, illemmalla lisää...
------------------------------------------------------------------------------